Maalatut KeittiökalusteetSiellä oli kaikkea: keittiökaapit ja kirstut olivat täynnä liinavaatteita, astiahyllyiltä ei puuttunut mitään, joka niille todellisuudessa kuuluu, pöydät oli katettu kuin pyhäksi, vartaissa ja uuninreunuksilla oli niille kuuluvat esineet. Oli kuin lauantai-ilta, puhdasta ja tunnelmallista, sillä tuvissa oli hienonnettuja katajanoksia lattialla, juhannuskukkia ikkunoissa ja pöydillä ja kamarin uunissa oli pihlajan ja koivunlehviä. Näistä sisustuskuvista sai hyvän käsityksen siitä, miten pienillä varoilla ja keinoilla varustettu maalainen oli taitavasti ratkaissut sen probleemin, jota me nyt sanomme sisustamistaiteeksi. Sillä kodin tulee kuvastaa asukkaitansa, heidän sieluansa, heidän ajatuksiansa, tapojansa ja elämäänsä, silloin on koti kaunis ja kodikas ja viihtyisä.
Pyhäasuinen »kamari» on taiteellisen kaunis. Seinäpaperit ovat kamarissa valkeaksi maalatut ja vispilällä niihin punaisia ja sinisiä täpliä. Nurkassa on erikoisen kaunis keittiökalusteiden kulmakaappi, maalattu tummanruskeaksi kuten mäntyiset muutkin huonekalut. Keittiökaapin ovia koristavat kukkamaalaukset vaalealla sinisenvihreällä pohjalla. Kaunis kellokaappi on ikkunaseinällä. Levypöytä on katettu pellavaliinalla, jonka keskellä on kaunis ns. »morsiuspitsi». Morsian näkyy istuvankin kirstunsa ääressä tarkastelemassa töitään ja varastojaan. Ikkunan edessä on vanhanaikainen rullakaihdin, jossa on vanhanaikaisia maalauksia. (Kuva 1.) Kaunistyylisestä talonpoikaiskodista tulvahtaa vastaamme aina suloinen sunnuntairauha. Ei yksin pöydälle auki jäänyt perheraamattu anna meille tuota rauhantunnelmaa, sen antaa koko huoneen rauhaisa ja tyylikäs sisustus. (Kuva 2.) Toisen talonpoikaiskodin ruskea, jykevä keittiökaluista kaappi on yksinkertaisen kaunis sinisenvihreine täytteineen; koristeltu maalatuin puun veistoksin, jotka muodostavat taidokkaat kukkakiehkurat eli »rusetit». Lattialla on kodikkaat riepumatot harmain, valkoisin ja vaaleanpunaisin raidoituksin, ja pöytäliina on valkea ja punainen. Tässä kihlakunnassa ovat kudontatyöt suuressa arvossa ja yleisesti käytetään kankaita, sillä, »kuta useammat neidit ja kuta konstikkaampi kangas, sitä parempi.» (Kuva 3.)
Keittiökalusteet mittatilaustyönaEräs toinen kihlakunta on tuonut näytteille varakkaan talonpoikaiskodin vierashuoneen. Tässä kihlakunnassa, missä on ollut paljon herraskartanolta, on kartanoiden sisustustyyli, kuten tavallista, vaikuttanut talonpoikaiskotienkin keittiökalusteiden sisustukseen. Niinpä tässäkin huoneessa ovat tuolit ja sohva selvästi saaneet vaikutteita kartanoiden kustavilaisesta tyylistä. Huoneen seinäpaperit ovat 1800-luvun puolivälistä, niissä näemme vuorotellen valkeat ja siniset ruusujuovitukset sinisen vihreällä pohjalla. Keittiökalusteita kaappi on selvää maalaistyyliä, tummanruskea, ovipeilit tavanmukaisin sinisen vihrein täyttein ja kukkamaalauksin. (Kuva 4.)
Pienen käsityöläiskodinkin ahdas keittiöt luo katsojaan kodikkaan ja herttaisen tunnelman, johtuneeko se yksistään kauniista perheidyllistä? (Kuva 6.) Keittiöt on muuten 1700-luvulta. Ja lopuksi on pienviljelijäkö tupakeittiökalusteissa tosin avonainen takka meille outoa mallia, mutta laatikkosohva ja laskulevypöytä ja jakkara ovat aivan tutunomaisia. (Kuva 7.)
Huomattavaa on, että tällä tavalla näytteille asetetut huoneet eivät suinkaan olleet näyttelyä varten valmistettuja mallikoteja,
Keittiökalusteet Meitä suomalaisia kiinnostivat nämä kodit erikoisesti. Emmehän ole tällaisia näyttelyjä saaneet meillä vielä koskaan nähdä. Näistä kodeista löydämme äärettömän paljon kotoista, lieneekö se sitten suomalaisten tuomaa, vai ovatko esi-isämme ja -äitimme saaneet niin paljon vaikutteita ruotsalaisesta kulttuurista, että se on lyönyt leimansa meikäläisiinkin maalaiskoteihin? Nämä näyttelykodit samalla muistuttavat meille, varsinkin maalaiskodeille, maalaistyylin kauneutta, kotitekoisen ja kotiteollisuuden kauneutta maalaiskodeissa. Koska saamme Suomessa nähdä tällaisen kodinsisustusnäyttelyn, joka ei olisi tehdasteollisuuden ja keittiökalusteiden reklaaminäyttely, vaan todellisten maalaiskotien näyttely, joka nostaisi kunniaan kotiteollisuuden arvon ja maalaistyylin kauneuden?
Ruokasalista ja keittiökalusteista voidaan astiat panna pieneen seinäkaappiin ja ottaa ne keittiön puolelta ulos suoraan pesupöydälle, sieltä jälleen puhtaina samaa tietä palautettaviksi. Keksinnön käytännöllisyyttä en osaa arvostella, mutta luulisin siinä keittiökalusteissa säästyttävän ainakin raskaiden tarjottimien edestakaisin kantelemiselta. Eikä ainoastaan mukavuutta ja käytännöllisyyttä ole silmällä pidetty. Puhtaasti kauneudellisia näkökohtia tavoitellen on vähäistä lattian pinta-alaa uhrattu monen mielestä ehkä liikaakin. Muuan sellainen, kodin kaunistuslaite, jonka voisi meikäläiseen osakehuoneistoonkin sijoittaa, on erään huvilan pienoinen »talvipuutarha».
Oka ainoa huone - eteisestä keittiön tuulikaappiin saakka - liittyy yhtenäiseen tarkoin harkittuun värisommitelmaan, jossa valojen ja varjojen vaikutus on huolellisesti otettu huomioon. Sillä tavoin on onnistuttu aikaansaamaan ilmavuuden ja avaruuden tuntua, vaikka huoneet ovatkin ihmeteltävän matalia ja pieniä, — kuin mitäkin leikkikaluja. Liikkumatilaa on sentään tarpeeksi, sillä huonekaluja on niukasti: vain aivan välttämättömät esineet.
Ikkunalasien väliä on noin 120 cm. Hallin viereisistä huoneista on aukaistu tavallisen keittiökalusteiden oven korkuiset lasiovet välikköön, siten muodostuu siitä eräänlainen lasinen »tuulikaappi». Välikön lattialle on koottu kaikki talon kukkivat pelargonia ja verenpisarat, jotka takaikkunasta saavat valoa tarpeekseen ja keittiökalusteista lasiovista näkyen koristavat yhtaikaa kahta huonetta ja hallia eivätkä kuitenkaan häiritse kenenkään näköalaa, kuten ikkunalaudoillemme kasatut ikäloput, koukero oksaiset »pelakuut». Ei silti, ettei täällä olisi ikkunallakin kukkivia kasveja. On kyllä, mutta vain sellaisia matalia, pistokkaista uusittuja, joilla on kauniit lehdet ja koreat kukat. Kun nyt kerran tuli puhe ikkunoiden kaunistamisesta, niin mainittakoon ikkunaverhotkin. Niiden laatuahan lukijat tuon tuostakin kyselevät. Ikkunoiden verhoamisessa on emännällä nykyisin yhtä suuret valintamahdollisuudet kuin itsensä pukemisessakin. Siltä ainakin tuntuu näitä ikkunoita katsellessa. Melkein mitkä kankaat hyvänsä kelpaavat verhoiksi.